Melodiaa kiitos ei kramppia.

Heh..
Tänään Jari tuli kesken mun harjoittelun ilmoittamaan että ei kuulosta enää ollenkaan niin korvia särkevältä... Noh, olinkin säästänyt parhaimman (siis vaikeimman) viimeiseksi ;) Eli tämän nelossormiharjoituksen...Nooh, kohtalaisestihan sekin kait meni mutta kun saisi vielä melodian kohdalleen niin avot..Harjoittelua vähän häiritsi kun tahtoi välillä sormet kramppailla. Johtui varmaan siitä kun eilen sudin kuistin seiniin vimmalla uutta maalia pintaan...tuntuu hieman käsissä ja sormissa...Pitäisi varmaan hankkia maaliruisku :D

Ja pahoittelen jos satun puhumaan blogissa asioista väärillä nimillä, tämän alan termistö ei ole vielä täysin hallussa...

Ja nelossormi venyy

Tämänpäiväiset harjoitukset sujuivat jo paremmin :)

Ensinnäkin sain nelossormen jo paremmin paikoilleen. Välillä näppäillen ja välillä jousella soittaen kun vain toisti ja toisti niin alkoihan se lopulta kuulostaa paremmalta.
Toiseksi, Siiri (toinen kissoistani), joka siis aiemmilla harjoituskerroilla on luikkinut sohvan alle piiloon ei enää mennyt piiloon vaan jatkoi oleilua sohvalla. :)

Tästä harjoituskerrasta jäi hyvä mieli.

Kolmas kerta totuuden sanoo...

Kolmas kerta totuuden sanoo...Vai sanooko?! Tässä tapauksessa toivottavasti ei :D

Tämä kerta..ei..ei ei...keskittyminen..tai no ei voi puhua keskittymisestä vaan sen puutteesta.
Heräsin siis tänään jo aamuyöstä viiden jälkeen pyörimään sängyssä..nälkä..ei tule unta..jos vähän vielä yrittäisi..Eih, puoli kuuden maissa nousin ylös syömään ja hengailemaan koneelle ja odottamaan että kello tulisi lähemmäks kahdeksaa että voisi lähteä töihin. Ja tietysti se väsymys iski siinä vaiheessa kun piti sinne töihin lähteä. Töissä sujuikin hyvin kahteentoista asti jolloin alkoivat jalat painaa..(työskentelen siis sisustustavaratalossa myyjänä seisomatyötä tehden). Teki vain mieli nostaa jalat ylös tai istua...kolmeen asti piti sinnitellä. Sitten istuskelin kahviossa tunnin kun odottelin kyytiä kotiin.

Kotona rojahdus sohvalle ja jalat ylös..Kello oli jo 16.40... Soittotunti alkaisi 17.30.. ngh..kunpa olisi voinut ottaa parin tunnin päikkärit.. Mutta ei..hetken päästä kamat kasaan ja autolla kohti keskustaa ja kipin kapin tunnille.. Myöhästyin vielä pari minuuttia pysäköintiongelmien vuoksi. Huooh...

Noh ei muutakuin viulu esille ja sulosointuja soittamaan! Eiku... ihan hirveetä tärykalvojen kidutusta... Taistellessani väsymystä vastaan ja yrittäessäni edes hieman keskittyä kohtalaiseen suoritukseen, vain masennuin entistä enemmän kuullessani ne raastavat äänet joita sain aikaiseksi. Teki mieli vain sanoa että ei tästä tule tänään mitään..tai no sen sanoinkin.. :D mutta olisi tehnyt mieli jatkaa että en jatka, että tää oli tältä päivältä tässä...
Lisäksi olin kotona harjoitellut Maijalla oli karitsa kappaletta, koska edellisellä kerralla minua ennen ollut tyttö ehti tähän biisiin asti mutta minä en, joten ajattelin että sitä soitetaan tänään, joten opettelin sitä jo valmiiksi kotona että ei tarttisi niin jännittää uutta kappaletta tällä kertaa... Mutta en saanutkaan sitä soitettavaksi..ääh..sekin meni siis pieleen... Noh, tuskinpa tuonkaan harjoittelusta nyt mitään haittaa kuitenkaan oli :)
 Noh, takaisin nelossormen harjotteluun...Kun ei veny niin ei veny..Hitto kun saa hitaasti edes laitettua 1. 2. ja 3. sormen ja nyt vielä 4. sormi..eiii..voisinko saada pari senttiä lisäpituutta pikkurilliin kiitos?! Ei tarttis sit yrittää kurotella.
 Vielä pari minuuttia tuntia jäjellä.. -Soitappa vielä kerran- Kehottaa opettaja ja käy samalla avaamassa oven seuraavalle oppilaalle. Minähän sitten soitan vielä kerran..alotan..alotan uudestaan..josko nyt..iih,hirveen kuulosta..rytmistä ei tietoakaan..yritän vain tiristää kaikki nuotit ja sormen asettelut loppuun asti hinnalla millä hyvänsä.. hävettää, mitähän se seuraava oppilas (ala-asteikäinen pikkutyttö) ajattelee... Varmaan että morjens miten huono toi on...Lopettais jo, mikä mummo...missä ne korvatulpat on..
Lopuksi saan opettajalta kuitenkin kehun että nyt tuli se 4. sormen ääni puhtaasti...(Niin varmaan, opettajien täytyy vaan sanoo välillä tuollalailla :D ) Huokaisen hikisenä helpotuksesta että tunti ohi ja mietin itsekseni että ehkä se nelossormi sieltä vielä venyy..

Ei muutakun kotiin miettimään mitä tuli, tai siis ei tullut tehtyä tällä kertaa... Täytyy harjoitella enemmän kotona. Päivittäin. Ja ei väsyneenä. Onneksi ensi keskiviikkona on vapaapäivä töistä joten saa nukkua pitkään.. Nyt venytteleemään pikkurilliä....

Minustako viulisti?!

Juuh, eli eli..mistä sitä aloittaisi.. :)

Mitä?
Aikuinen, jolla ei aikaisempaa musiikkitaustaa opettelee soittamaan viulua.

Miksi?
Tuli kesäkuussa fiilis että nyt haluan opetella nuotit ja alkaa soittamaan jotakin. Hain sitten seurakuntien kirkkomusikantteihin opiskelemaan. Ja heh, olen myös raskaana, joten tiedä sitten onko tämä jonkinlainen raskaudenaikainen mielihalu. :)

Milloin?
Kerran viikossa, keskiviikoisin 30min kerrallaan. Aluksi ajattelin että onpa lyhyt aika..Noh ainakin nyt alkuun se tuntuu ihan sopivalta kun jännittää ja niskaan sattuu ja ja ja.. :D

Kaverini heitosta päätin sitten alkaa pitämään tästä blogia. En ole vielä kovin hyvä näissä blogihommeleissa(kaan) että koitan nyt hioa taitojani tässäkin..

Tavoite
Tavoitteeni ei todellakaan ole mikään konserttiviulisti, vaan haluaisin oppia soittamaan ainakin jonkun laulun kauniisti ja sujuvasti. Ja samalla voin seurata että onko tällä minkälaista vaikutusta masuasukkiin :) Toistaiseksi en ole (jännitykseltäni) huomannut harjoitusten aikana mitään toimintaa mahassa. Kaippa se siellä tunkee sormet korviin ja toivoo että loppuisi jo :D

Lapsuuden traumat
Yksi tavoite on jo myös saavutettu sillä olen päässyt yli eräästä "traumastani".
 Eka- tai tokaluokkaisena olin ystävälläni kylässä joka esitteli minulle juuri saamaansa uutta viulua (hän siis kävi soittotunneilla konservatoriossa), ja lykkäsi sen käteeni kokeiltavaksi. Minähän näppäränä likkana tiputin tietysti tuon uuden uutuuttaan kiiltävän viulun käsistäni lattialle jolloin siitä tietysti minun tuurillani katkesi kieli tai pari ja meni varmasti ihan epävireeseenkin... Tuona hetkenä päätin että en koskaan ikinä koske enää mihinkään soittimeen. Etenkään viuluun.
Mutta nyt voin ilokseni todeta että tästä on päästy yli. :) Toki minulla on tällä hetkellä lainaviulu, josta olen todella kiitollinen, ja käsittelen erityisellä varovaisuudella. Enhän halua  uusia traumaani...heh..saati taaas tuhota jonkun toisen soitinta....

Että katsotaan nyt mitä tästä tulee :)  Huomenna siis kolmas soittotunti. Sitä odotellessa... :)